| |
PE 2.1.
Kävin koululla. Tuumasin lähettää ipadista yhden tärkeän sähköpostin. Jostain syystä työnantajani antama ipad ei kotoa käsin lähetä kaikkia sähköposteja, mutta osan lähettää. Sinne on kertynyt aika lailla niitä lähetystä odottavia viestejä. Ja nyt ne lähtivät kaikki. Myös ne ikivanhat, jotka eivät enää ajankohtaisia ja jotka olin sitten lähettänyt pöytäkoneella. Viitasaaen Matti sai varmaankin saman viestin kymmenen kertaa, kun niin monta kertaa olin sitä yrittänyt lähettää ja aina jäi jumiin niihin lähettämistä odottavien osastoon.
LA 3.1.
Mereltä puhaltaa kova tuuli. Ja kylmä. On pakko kävellä oikein puskien eteenpäin, että edes pääsee eteenpäin.
Odotamme käsikynkkää kadun poskessa, että keltainen bussi menee ensin. Keltainen bussi. Minähän olen tottunut sinisiin busseihin.
Bussissa lukee "Varissuo". Tiedän, että se on mielenkiintoinen lähiö tässä kaupungissa. Ja siinä lähiössä on myös tämän kaupungin Norssi.
Kävelemme torin yli ja kerron Anjalle, että tämä on elämäni ensimmäinen ilta ja yö Turussa.
SU 4.1.
Kiitos vaan ystäville sinne Turkuun! Loistava ilta ja loistavat tarjoamiset!Näimme eilen illalla Turun kaupunginteatterissa Kvartetin, joka sai hyvät arvostelut. Hesarin Lauri Meri jopa kehui, että paras miehitys, mitä Suomessa on nähnty Kvartetti -näytelmässä.
En ole koskaan käynyt Turussa teatterissa. Konsertissa ja oopperassa kylläkin. Halusin nähdä näytelmän, koska en ole Kvartettia koskaan nähnyt. En edes Hesan kaupunginteatterissa enkä Tampereen Komediateatterissa.
Oli ilo nähdä näyttämöllä Turun grand lady, Leena Takala. Samoin pitkän uran Turussa tehnyt Jarmo Alanen. Mukana näytelmäsässä myös Turun pitkäaikainen näyttelijä Risto Salmi sekä ihana Maija-Leena Soinne - hesalainen, mutta vierailee nyt hengellisessä pääkaupungissamme.
En nyt tässä kerro tuntemuksistani itse esityksen suhteen. Sanon vain, että ohjaus on Tuomas Parkkisen. Joskus ihan kauan aikaa sitten olimme samaan aikaan Tuomaksen kanssa iltanäyttelijähommissa avustamassa Sirkusprinsessa -operetissa Tampereen Teatterisas. Sitten tapasimme yhteistyön merkeissä Verdin Don Carloksessa joitain vuosia sitten Tampereen Oopperassa.
LA 10.1.
Joulunaika on ohi - onneksi. On kuin lottovoitto, kun pääsee loppiaisaattoon.
Työt käynnistyivät. Tuntuu jotenkin helpottavalta. Kevät on rankka, mutta olen toiveikas. Valoa kohti mennään.
Tänään alkoivat näyttömöharjoitukset. Aika ulalla olin. En ole pitkään aikaan ollut mukana oopperatuotannossa. Takavuosiin verrattuna minusta on kaikonnut se into, että haluan olla jotenkin "etulinjassa." Mieluusti kätkeydyn joukkokohtauksissa nurkkaan tai taakse. Ei ole enää semmoista kilvoittelun henkeä. Energia menee sanojen ja stemmojen opettelussa. Ja yritän pinnistää ylä-ääniä, jotka ennen tulivat tuostsa vaan. Nyt saan ne vaivoin puserrettua ja sillonkin ne jäävät huojumaan sen oloisesti, että pysyvätkö lennossa vai tippuvatko kivinä maahan.
Vilppu Kiljunen ohjaa. Mielenkiintoinen tapaus. Abigaillen ja Ismaelin esittäjät ovat oivallisia. Abigaille veti varmasti ja sanoisin jopa upeasti. Se on vaativa rooli, jossa moni hyväkin sopraano menettänyt äänensä. Vaatii virtuositeettisia kykyjä.
LA 24.1.
Humppa...humppa...oh mio dio....traditore....pieta...humppa....
Nyt on menty koko viikko Verdi-humppaa. Joka ilta näyttämöharkat koulutyön päälle. Aamulla seitsemän maissa lähden ensin koulutyöhön. Sieltä suoraan tai joinain päivinä voin piipahtaa kotona ja Tampere-talolle. Ja illalla puoli kymmenen maissa tulen. Humppa. Sitten teen koulutyöt kuten tuntitsuunnitelmat, kåyn läpi Wilma-viestit ja luokanvalvojan asiat, mahdollisten kokeiden koraamisen.. Oh mio Dio pieta...
Ja opettelen epätoivoisesti aina joka välissä Nabuccon sanoja. Esim. koulussa ulkovalvonnassa luen kuin mantraa noita pitkiä sanaliturgioita....maledetto del Signor...maledetto del Signor...Oh sventura...i candidi veli...
Eikä tässä vielä kaikki. Kaupan päälle menevät myös lauantait. Tänä iltana sai vihdoinkin olla kotona....AAAHHH! Det var jättefint! Ja huomenna vapaa eli käytännössä saa tehdä kaikkia mahdollisia koulun rästitöitä kuten korjata kasiluokan hissan kokeet ja ysiluokan uskonnon kokeet. Ja täytyisi Anjaakin auttaa!
SU 25.1.
Leppoisan lempeästi paistoin lettuja. Eheän ehtoomme entistä ehjemmäksi eheyttämiseksi.
Maija ja Sami olivat käymässä. Kahviteltiin. Oli mukavaa.
Vain Iines puuttui. Se on Maijan ja Samin koira. Semmoinen isokokoinen surusilmä, mutta niin lempeä ja lauhkea luonto. Ei ole toista luontokappaletta - minun lisäkseni - mikä olisi niin lempeä ja lauha.
MA 26.1.
Nyt on kivaa ja jännää! Viinikan ympyrässä alkaa rakentaminen. Ei ihan vielä, mutta Aamulehdestä luin, että parin vuoden sisällä Suomen suurimpiin kuuluva risteysalue uusitaan ja esim. kevyen liikenteen väylä tulee menemään risteyksen alta.
Jo aiemmin kirjoitin, miten tärkeätä on elämässä, että on sujuvat risteys- ja kaistajärjestelyt. Nyt on mulla seuraamista ja ihmettelemistä, että miten tuo tulevaisuuden Viinikan risteys tulee rakentumaan.
Ihan tässä jännittää!
<< Takaisin arkistoon
|
|
