| |
MA 4.5.
Rakas nettipäiväkirjani. Anteeksi, kun en ole ehtinyt kirjoitella, mutta olen elänyt. Voimakkaasti ja kaikilla aisteilla. Kevät ja lähestyvä kesä tekevät ihmeitä.
Valtuusto antoi Luostarisen ja Vesalan tehtäväksi tehdä kokonaisvaltainen selvitys lääkärien vastaanottotoiminnasta Jämsän kaupungissa ja tässä yhteydessä mm. etsiä 388 000 euron käyttötaloussäästöt. Valmistunut raportti on kuuma poliittinen peruna. Erityisen kuumaksi tämän muusin mouhentaa selvityksessä oleva esitys lääkärien vastaanottotoiminnan keskittämisestä pääterveysasemalle.
Selvitystä käsiteltäessä on muistettava, että kyseessä on valtuuston asettama velvoite, johon liittyy säästötavoite. Näin ollen päättäjien tehtävä ei ole esim. laajentaa alan palveluita. Jos pitää säästää käyttötalousmenoista, on matemaattinen lainalaisuus supistaa toimintaa jotenkin. Mun järkeeni ei mahdu, miten voi säästää, jollei se tunnu toiminnassa. Toiminnan supistaminen ei saa tuoda kohtuutonta haittaa ja harmia palveluiden käyttäjille.
Raportin yhteydessä esiin nouseva 8+8 -malli eli työpari lääkäri-hoitaja on mielestäni tulevaisuuden terveydenhuoltoa. Esim. TAYS:n keuhkopolilla on toimintoja, jotka sairaanhoitaja hoitaa ja lääkäri on back up -statuksella eli taustatukena, -tietona ja -taitona. Odeontologiassahan on jo pitkään ollut vastaava eli esim. hammashoitaja/huoltaja hoitaa purukaluston kuntotarkastuksia, jolloin kalliimmin palkatun lääkärin työpanos porautuu kliiniseen työhön. Tässä 8+8 -mallissa on mielestäni mahdollisuuksia muuttaa toimenkuvia, mikä on potilaan eduksi ja myös kuntatalouden eduksi.
TAYS:sta kun tuli puhe, niin tänään aloitti Suomen suurin ensiapu. Hataanpään ensiapu on yhdistetty tästä päivästä lukien TAYS:n ensiapuu ja tämän loppusummana toimii nyt Acuta.
Maailman paras vappu on Tampereen vappu. Sitä letkeyttä ja meininkiä. Ja sitä tuttujen määrää, jonka näin. Ja ilma hyväili. Sekin. Mikä keli. Mikä tunnelma.
Kaupungin humusta oli ihana vetäytyä Kaarilan luonnonrauhaan ja katsella sinistä Pyhäjärveä, joka kimalsi kirkkaampana kuin koskaan. Eka kerta tänä vuonna, kun pääsimme syömään aamiaista terassille. Siinä kelissä kelpasi. Ja järvenranta loisti taustalla kuin kruununjalokivien kirkkain timatti. Mikäs siinä lämmössä oli oleillessa ja vielä päiväruuatkin nauttia.
Susanna-kollega tuossa valmistautuu psykan tunteihin ja antaa opetuslapsilleen 2 vrk:n ajaksi hoitoon kananmunat. Kokeellista didaktiikkaa. Hienoa! Oppilaiden pitää hoivata munia kuin lapsia. Siinä mitataan vastuunottokykyä.
Kiitos kaupungin ruokahuollolle tämän päivän mustastamakkarasta ja muusista. Tamperelaisen vapun jälkeen kumpikin oli mun makuuni. Vieroitusoireet vähenivät. Mustamakkara on Tampereen alter-ego ja muusi (siman ohella) elämäni suurimpia perusarvoja. Eikä kukaan tee niin hyvää muusia kuin Anja. Sanoinkin hälle eilen syödessämme:
- Teit jälleen sikahyvää muusia!
Ainoa miinus kivassa vappuviikonvaihteessani oli pitkästä aikaa kohdalleni kovasti kolahtanut kipu: suonenveto. Se tuli täysin arvaamatta kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja suoraan oikeaan pohkeeseen.
TI 5.5.
Päätin, etten katso. Mutta silti tuli katsottua. Ja niin jännäksi se meni, että loppuajan istuin kylmän saunan lauteilla sormet korvissa. Suomi - Kanada -pelin rankkarikisa oli jo liikaa mun hermoilleni. Sen tason jännitystä en kestä. Onneksi tuli voitto, tosin voitto itse peliajalla olisi ollut vielä makeampi. Etenkin kun oli se kahden maalin johtoasemakin yhdessä vaiheessa.
KE 6.5
Terveisiä täältä kuntapäiviltä Jyväskylästä. Avajaisissa puhuivat mm. kuntaministeri Kiviniemi, J:kylän kaup.joht. Andersson sekä valt.pj Partasen Pauli, jonka näin viimeksi eilen illlalla piirihallituksen tiimoilta. Kulttuuriantia antoivat latauksella Semmarit, jotka tulkitsivat mm. bravuurinsa Taina. Pistin heti tekstarin Maijalle, että täällä isi istuu ja livenä kuuntelee ja kahtelee. Kollegani Hannu siellä veti yhtenä täyttä kurkkua. Juontajana toiminutta Päivi Storgårdia kävin kiittelemässä hyvistä spiikeistä. Iloinen kotikenttäylläri oli, että Jämsä tuli nimenä mainituksi avajaisjuhlan puheissa kahteenkin kertaan; sekä Anderssonin että Storgårdin mainitsemina.
Enpä ole paljoa tuttuja nähnyt. Ei ole myöskään meidän delegaatiossa montaa, jotka olivat edellisillä Kuntapäivillä. Silloinhan vielä Jämsänkoski oli oma kuntansa, joten taitaa Peltosen Tuula olla lisäkseni ainoa nyky-Jämsästä, jotka istuivat myös Tampere-talon Kuntapäiviä neljä vuotta sitten. Muistelen, että silloin Jämsästä olivat Suomisen Seppo, Paakkasen Arja, Björkvistin Paula ja mä.
Onpa tapahtunut niin kuntasektorilla kuin yksityissektorillakin sitten viime vaalikauden. Yksin manner-Suomen kuntien lukumäärä on tänä vuonna jo lähentynyt kolmea sataa. Aikanaan opetin yhteiskuntaopissa, että Suomessa on kuntia yli 470.
Neljä vuotta sitten Kuntapäivät siis Tampereella.
Olisivatpa nytkin. Kyllä Jyväskylä hyvin homman hoitaa, mutta onhan Tampere aina Tampere.
Ja siellä musta ei tuntuisi niin yksinäiseltä kuin nyt tuntuu...
TO 7.5.
Siihen asti kahtoin, kun tilanne oli USA:n hyväksi 3-2 ja peliaikaa vartti jäljellä. Aamulla Mikko soitti ja kertoi, että Leijonien urakka Sveitsissä ohi. Voi, voi....
Katsoin välillä myös Ilosta taloa. Luoja, miten hyvin tehty tv-draama. Ensi minuutti osoitti, että draamassa on imua. En ollut nähnyt aiempia osia, mutta toki luin aikanaan Kreetta Onkelin Luhanka- ja Joutsa-täyteisen kirjan. Loistavaa proosaa.
Kyllä alkoivat taas omat ongelmat tuntua tosi pieniltä, kun mietti, millaisia ihmiskohtaloita sitä maa päällään kantaa.
SU 10.5.
Lukuvuoden loppu alkaa jo takkuilla. Ei mulla motivaatio sinällään vielä ole täysin kateissa, mutta voimavarat alkavat tuttuun tapaan olla aika lailla loppuun kalutut. Vielä ei ole vara hellittää. Meidän koulussa tehdään täysillä loppuun asti. Koeviikon tuotokset on korjattava yötämyöten ja arvostelu tehtävä päättäjäisiä edeltävänä päivänä. Vien Suomen historiaa ennen autonomiaa -ryhmän vielä Turun retkelle päättäjäisiä edeltävänä päivänä, joten viimeiselle metrille asti tsemppaamme täydellä vauhdilla.
Kieltämättä ajatukset ovat tänä viikonloppuna olleet paljon vuoden takaisissa tunnelmissa. Eilenhän tuli tasan vuosi äitini kuolemasta. Eräs piste elämän ladulla on tullut kirjoitetuksi. Vanhempani ovat poissa. Usein heitä muistelen ja usein heitä kaipaan. Tunneside ei katkea koskaan.
Eilen oli yllättävän syksyinen keli. Ainakin Tampereella, jossa olin viikonlopun. Tänään sitä tarkeni taas jo syödä ulkona kuistilla. Vihreys tulee maahan, pensaisiin ja puihin ihan silmissä. Etenkin nyt, kun on tullut vettä. Oli mukava istua illalla parvekkeella löylyn jälkeen ja katsella hämärtyvää kevätiltaa ja siintävää Pyhäjärveä. Heräävä kesä on jotain satuttavan hienoa. Mieleen tulee aina Hellaakosken Satakieli herää -runo ja sen kliimaks-kohta: "...suviyö - satu surmana rintaan..."
Kävimme Anjan kanssa maistelemassa eilen kevään suurta herkkua eli uutta parsaa. Aina olen siitä kuullut ja aina hamunnut kokeilla, mutta tähän ikään ehdin, ennenkuin sekin elämys tuli koetuksi. Kannatti käydä Wistubissa. Oli mukava katsoa yhdessä romanttinen Toscanan auringon alla. Ne maisemat! Viva la Italia!
Pitäisi paikata pyörän kumi, pestä ikkunat, vaihtaa verhot, suunnitella loput tunnit, tutustua kaupunkien tilinpäätöskirjoihin yms...arjen faktoja sitä alkoi päässä pyöriä, kun oli jätettävä Tampere ja lähdettävä työviikon valmisteluun Mikon ja minun pieneen, vaatimattomaan Jämsän kotiin. Tultuani ilahduin paikallislehden etusivusta: Loilon Ritva on saanut äitienpäivätunnustusta. Ritva ja Tauno ovat entisiä naapureitani sieltä mehtäkylistä mäkien päältä. Tunnustus löysi oikeaan osoitteeseen tiensä. Onnea Ritvalle ja myöskin Taunolle!
PE 15.5.
- Nousenko tästä penkistä ja etsin hätäjarrun ja tempaisen tämän junan pysähdyksiin....sitäkin jo mietin, kun katselin, miten Tampereen asema jää, jää, jää...
Juna jyskytti vain kohti Hesaa. Hengitin hetken Tampereen ilmaa, mutta en voinut jäädä sinne. Kotiin. Kiskot veivät kohti pääkaupunkia ja Terve-sos -messuja, jonne lautakunnan lähettämänä olin menossa.
Ei, etteikö ollut kiva Patuakin nähdä messujen lomassa. Syötiin hyvä kiinalainen illallinen, minkä takia en lähtenyt Helsingin kaupungin vastaanotollekaan. En ole kokkari-ihmisiä. Mitä mä siellä olisin dippikastikepurkki kourassa seissyt. Tosin tänään näkyi lööpeissä seisovan, että ex-ministeri poistettiin ko. vastaanotolta humalan vuoksi. Olisi siis ollut ylimääräistä ohjelmaa, mutta so what. En mä ollut viime viikolla Jyväskylänkään vastaanotolla, jossa olisi nyt enempi tuttujakin ollut.
Tapasin muuten messuilla Peltosen Hannelen. Oltiin samaan aikaan kesätoimittajina Koilarissa silloin aikanaan. On nykyisin Tesso -lehden toimitussihteerinä THL:n organisaatiossa.
Kovia faktoja tuli esille: 8,5 % kunnallisen päivähoidon lapsista on erityisen tuen piirissä. Näistä 70 % on poikia! Koululaisista n. 8 % on erityisopetuksessa.
Miten kehittää terveyskeskusjärjestelmäämme? Siihen asiaan törmättiin messujen luennoilla ja keskusteluissa moneen kertaan. Suomalaisen perusterveyhdenhuollon erikoispiirteenä oleva päivystys on kokenut suuren muutoksen. Vielä 70-luvulla maassamme oli noin 200 päivystyspistettä terv.keskusjärjestelmässä, mutta tänä keväänä enää 57, joista vain 12 varsinaisia terveyskeskuksia. Silti akuutit tapaukset yöaikaan tulevat ymmärtääkseni hoidetuiksi.
Ensi keväänä eduskunta päättänee uudesta terveydenhuoltolaista ja järjestämislupalaista. Kovia hallinnollisia juttuja. Oma haasteensa on tietenkin kuntatalous, mutta 90-luvun lamaan verrattuna valtio velkaantuu nyt kuntiakin enemmän. Eivätkä kuntien vuosikatteet riitä menojen kattamiseen. Johtaja Riitta-Liisa Reiterä perusturvakuntayhtymä Karviaisesta totesikin, että päättäjillä on oltava riittävää tahtoa luoda uutta ja kyky myös puolustaa luomustaan. Hän muistutti, että varsinkin ne pienet kunnat, joissa kaksi terveysasemaa, ovat jatkuvassa kauhun tasapainotilassa eikä kiihkotonta keskustelua tahdo löytyä. Just! Tunsin jotain tuttua Reiterän sanoissa.
Rahapelit, tupakki ja viina - ne kolme veijaria. Niistä puhuttiin myös. Johtaja Kari Paaso STM:stä kysyi, olisiko meillä lainkaaan esim. oopperaa tai urheiluseuratoimintaa, jollei olisi peliriippuvaisia ihmisiä. Niin suuri merkitys on julkisen talouden tulopuolella rahapeleillä. Vuoden 1889 rikoslaissahan kiellettiin maassamme täysin rahapelit. Silloin jo tiedostettiin asiaan liittyvät ongelmat.
Messuosastolla jumiuduin Niuvanniemen sairaalan tiskille. Valtion oikeuspsykiatrinen sairaala kiinnostaa, vaikka mua eivät voikaan rekrytoida, kun en olen alan ammattilainen. Mutta aikanaan mua kiinnosti lähteä lukemaan mielisairaanhoitajaksi.Nyt olen psyykehäiriöiden kanssa tekemisissä vain historian joidenkin merkkihenkilöiden osalta.
Eka messupäivän iltana kahtelin väsyneenä hotskuhuoneen tellusta kameleonttien elämää. Ohjelma huipentui kameleonttien paritteluun. Niillä onkin kuumat lemmenleikit. Värikin vaihtui koko eläimestä siinä melskeessä pariinkin kertaan.
Hesasta jyskytin suoraan Tampereelle, jossa oli koulumme teatterimatkakohteena Reviisori TTT:ssa. Hyvin tehty esitys, jossa erityisesti pidin Ari Myllyselän tyypittelystä. Ola Tuominen oli energinen pakkaus ja Lari Halme hurmasi jälleen naisyleisönsä.
Maija ja Anja olivat mukana katsomassa.
Paluumatka oli pitkä ja yksinäinen. Mukavampi oli ollut istua teatterissa Anjan vieressä kuin linkissä yksin.Ikävää pukkasi jo heti Työväen Teatterin nurkalla, kun bussi starttasi kohti Keski-Suomea.
Tänään kävin tapaamassa Maire-tätiä ja olimme pihalla, kun oli niin hyvä keli. Oli mukava tavata ja jutella.
Meillä oli töissä tänään liputuspäivä. Yo-tulokset tulivat! Kyllä sitä aina jännittyneenä selaa läpi ne listat, miten ovat omat pisteet pitäneet.Noh, eipä onneksi ollut ikäviä yllätyksiä.
Kumi puhkesi. Lähden paikkaushommiin. Mikko auttaa. Huomenna kenties jo rullailen Oiva-pyörälläni kepeän kesäisin mielin...
MA 18.5.
Olin ihan poikki, kun lähdin koululta joskus viiden jälkeen. Mulla oli ylimääräinen koe vielä kello 15-17. Olin luvannut Mikolle tehdä lihapullia ja kiireesti ruokakauppaan, josta sain kaikki kevyitten lihapullien ainekset, mutta munia siella ei ollut. Että otti aivoon olla munattomassa kaupassa! Ei kuin toiseen kauppaan, jossa kenno kainalossa jonotin 90 senttiä kourassani tasarahavalmiudessa. Ja sitten kotio ja lihapullia vääntämään. Paistoimme kevyet lihapullat kovassa rasvassa pannulla. Ei jaksanut oottaa mitään uunipullia. Mikko reippaana poikana auttoi ja teki oikeastaan koko pullaurakan ja mä keskityin salaattiin ja perunoitten keittämiseen. Peruna on mielestäni miehen paras ystävä. Tietenkin vasta naisen jälkeen, sillä nainen on number one.
Huono tuuri pyörän renkaan kanssa. Kun se sisäkumi oli pistetty, huomasin, että päällyskumi niin rikki, että sisäkumi tunkee ulos. Menin ostamaan 26 -tuumaisen, joka olikin liian pieni. Menin vaihtamaan, muttei löytynyt sopivaa. Sain onneksi rahat eli 8,95 euroa, takaisin. Tänään menin toiseen kauppaan ja löysin sopivan päällyskumin. Hinta 25 euroa. Jippi jee - omistan pyörän, jonka päällysrenkaat ovatkin arvotawarata...
Huominen enää lähiopetusta. Ja mikä päivä! Saan opettaa mm. aleuttien ja inuiittien historiaa, Uuden-Seelannin maoreita ja Australian aboriginaaleja - ihan sitä vahvinta perusosaamistani.Taigan ja tundran historiaan vartenhan mä olen ihan syntynyt tälle tellukselle. Noh, hyvä kun on haastetta.
Tänään pidin päivänavauksen, jota ei kuullut kuin vieressäni vaksin kopissa seissyt Oksasen Hannu. Kovat saarnat pidin talonpoikaisfarssista, Sipoon ja Helsingin sodasta sekä Hameen harkatiestä, tuosta muinaisesta tyttökadusta Koillis-Hämeessä, jonka varrelta löytyy painanteita maksetun lemmiskelyn harjoittamisesta. Lähteenäni oli aina luotettava huumorikanava Hikipedia. Mutta keskusradio ei kuulunut, kun Luoja-Sensuri puuttui peliin. Tosin jäli kuulematta Händelin kaunis Largo oopperasta Xerxes. Se on diapam-valium -musaa. Kyllä rauhoittaa!!!
SU 24.5.
Kävelepäs Jämsänkosken Vanhalta myllyltä Koski-Keskisen läpi Vanhan klubin ohi ja Ilveslinnalle ja siitä tien yli Lavaojanrantaa Lavajojantielle. Ja nyt tähän aikaan vuodesta, kun tuomet kukkivat. Jo on nätti reitti. Kyllä Jämsänkosken keskustan kelpaa!!!
Yleensä puhelias poika on nyt yllättävän hiljainen.
Tuomien aikaan mieleeni tulee Sibeliuksen Demanten på Marssnön...
<< Takaisin arkistoon
|
|
