| |
PE 6.5.
Aika vähässä ovat todelliset uutiset. Tuli vain mieleen, kun otsikoissa pullisteli suomalaismorsiamen kännäily omissa häissään. Miksi semmoisesta edes tehdään ohjelmaa ja jos tehdään, kuka sitä vihtii kahtella? Sen sijaan mäkin luin sähköisestä vempaimesta pätkän kirjailija Jari Tervon kirjailijarouvan vuodatusta seksi-iloista ja olen ihan samaa mieltä. Auttaa vaivaan kuin vaivaan ja heti vaan, kun siltä tuntuu.
Kyllä se hallitus siitä tulee. Nyt vain oltava skarppina, että saataisiin Keski-Suomestakin vähintään yksi ministeri. Kahtelin just valiokuntapaikkoja ja esim. Pirkanmaalla hyvä edustus mm. liikenne- ja tulevaisuusvaliokunnassa. Tosin heillä enemmän porukkaakin. Tuula onneksi meiltä jatkaa sivistysvaliokunnassa, mikä hyvä.
Työ tuo onneksi uusia haasteita. Nyt olen innoissani tästä kirjallisuuden opettamisesta. On tullut novellia ja runoa ja analysoitua oikein urakalla. Eikä se ole hullumpaa. Eri asia, miten oppilaat ymmärtäneet tai tykänneet, mutta mulla ollut kivaa.
Aatteles, että vielä saa jotain ilmaiseksi. Naapurin rouva sanoi, että linjan 23 päättäriltä saa hakea ilmaiseksi hyvää, kalkittua multaa. Ja myöhän Anjan kanssa hakemaan. Ja totta: oikein lappu on siinä kasan vieressä, että saapi ottaa, olkaa hyvä. Tarvitaanhan sitä multaa niin sisällä kuin ulkonakin.
Elämäni seikkailu vie taas uuteen tuntemattomaan. Ja ihmeen vähän jännittää. Ainakin vielä, mutta kohta alkaa varmaan ukko tutista....
PE 13.5.
Keskisuomalainen - maamme vanhin suomenkielinen sanomalehti - uutisoi eilen lastensuojelun ongelmista maassamme. Arvovaltaisena auktoriteettina jutussa oli Maria Herczog. Miten paljon lapset ja nuoret joutuvat tässä hyvinvointi-Suomessa kärsimään aikuisten edesottamusten takia. Pari päivää sitten uutisoitiin tapauksista, että uusi suhde on saattanut johtaa lapsen hylkäämiseen. Miten puolustuskyvytön ja perusturvaa, rakkautta ja huolenpitoa kaipaava ja vaativa lapsi onkaan. Vanhemmuuteen kuuluu paitsi ilo, myös vastuu. Toki elämä saattaa heitellä ja vanhempikin on voimiensa ja kykyjensä kanssa voimaton. Yhteiskunnan on tukitoimissa priorisoitava siten, että fokuksessa on lapsi. Heissä - viattomissa - on tulevaisuus.
Pienet kädet, jotka joskus ovat puristuneet kaulasi ympärille. Turvallisuutta etsineet kädet. Nyt ne ovat jo isot kämmenet, kunnon kourat. Valmiina työn tekoon. Valmiina myös sinun auttamiseesi, kun olet kohta jo kovin vanha. Tämä tärkeä matka lapsesta aikuiseksi, edellyttää vanhemman tukea. Ei mikään tunneside ole niin rikkumaton kuin lapsen ja vanhemman välinen side.
Kaksi voimallista deja vu -kokemusta. Toinen oli viikko sitten, kun koin uudemman kerran Valkoiset ruusut.
Olin vielä lapsi ja jännitti kovin. Osasto 5:n päivähuoneessa kahtelin leikkausta edeltävä iltana vanhan kotimaisen elokuvan Valkoiset ruusut. Hanno Lemisen ohjastaman leffan pääosissa Helena Kara ja Tauno Palo. Pelotti ja oli kova koti-ikävä. Jostain syystä elokuva auttoi saamaan ajatukset hetkeksi pois ikävästä ja jännittävästä.
Enää ei ollut ruusuja - ei minkäänvärisiä. Ei ikävää, ei jännitystä.
Mutta koin jotain semmoista, mikä ei ole muuttunut tässä hektisessä maailmassa. Jotain semmoista, että nyt on vain oltava muiden käsissä ja luotettava.
Haistoin tällä viikolla Varsovan. Tällä viikolla oli Varsovan kesä. Lämmin, hellivä kesäpäivä toi jostain syystä mieleeni yksinäiset lomapäivät Varsovassa joitain kesiä sitten. Katselin katukahvilasta leikkiviä lapsia, ohi vilistäviä ihmisiä, parkkipaikkoja etsiviä autoja. Olin yksin ajatusteni kanssa. Koin jotain samaa kuin niinä lämpiminä päivinä talsiessani Varsovan katuja.
SU 15.5.
Nationalismi on vahva aate. Se ei kuollut kaappeihin kylmän sodan aikana. Vaan tuli esiin Berliinin muurin murruttua.
Ja tämä näkyy euroviisuissa. Ei tartte jännittää, miten Balkanin alue saa pisteitä, kun äänestysvuorossa Bosnia tai minne menevät pisteet, kun äänestysvuorossa Georgia, Ukraina jne.
Ja samaan hengen vetoon: hienoa, kun pohjoismainen veljeys ja siskous elävät.
Suomen laulu oli yllättävän kaunis balladi. Solisti oli aito ja konstailematon. Osasi ottaa yleisönsä. Loistavaa, miten nuorilla voi olla nykyään niin älyttömän hyvä itsetunto, että hallitsevat lavaa mennen tullen.
Maestro ja jääkiekon MM-finaali samaan aikaan...rähmä....
Tämä on hieno päivä Suomelle. Jälleen MM-finaalissa. Kävi miten kävi, tämä on hieno päivä. Aivan ainutlaatuinen. Ei sitä joka päivä mennä jääkiekon MM-kisojen finaaliin. Ja jälleen kerran entistä emämaata Ruotsia vastaan.
Vaan enää ei imetä Ruotsi-rouvan rinnoista. Me pärjäämme omillamme. Kävi miten kävi, niin olen ylpeä tästä finaalipäivästä.
Joka on muuten päivien päivä! Aivan unelma!
MA 16.5.
ONNEA KAIKKI ME, KOKO SUOMI, ERIT. LEIJONAT!!! UPEAA SAADA OLLA SUOMALAINEN.
TO 19.5.
Onneksi olkoon uudet ylioppilaat! Kohta on taas se juhlava päivä, kun saa kahtella teitä niin nätteina ja komeina juhlatamineissanne Gaudeamuksen pauhatessa. Mikäpä sitä on tätä työtä tehdessä, kun saa aloittaa loman aina riemukkaissa, iloisissa ja juhlavissa tunnelmissa.
Jällee me teemme sen! Yhdessä! Anja ja minä. Olen ollut jo kovin malttamaton asian suhteen ja tänä iltana se tapahtuu jälleen....
Menemme kuuntelemaan livenä Tampere filharmoniaa. Viimeksi olimme joulukuun alussa. Nyt hyvä ystävämme taiteilija Jonas H lähtee mukaan. Onhan illan solistina viulutaitelija Stefan Jackiw, joten mukava päästä kuulolle asiantuntijan kera.
Olemme Anjan kanssa seuranneet TV 1:n Maestro -ohjelmaa ja mukava nähdä tänä iltana livenä, miten Hannu Lintu kapuna koordinoi suurta soittajistoaan puikkoineen.
PE 20.5.
Aikaan päivään emme ole olleet yhtä upeassa konsertissa. Stefan Jackiw on todella suuri taiteilija. Kaikessa herkkyydessään hän on todella voimakas muusikko. Oli loistava ilta!
LA 21.5.
Olihan se aikamoinen yllätys Tampere-talon konsertissa istua VIP-aitiossa. Etenkin, kun väliajan jälkeen illan huippusolisti Stefan Jackiw tuli istumaan siihen eteemme, T-paidassa ja ruttuisissa farkuissa. Maailmaa valloittanut huippuviulisti näytti puberteetti-ikäiseltä pojalta, joka olisi voinut olla ihan hyvin vaikka Liisan kavereita. Ei ollut ylpeyttä, ei diivamaisuutta, vaan nuori taiteilija halusi nauttia, miten Hannu Lintu johtaa Kohtalon sinfoniaa. Ja kyllä johtikin. Ja miten hyvin bändi soitti!
Youtuben ladatuin musanumero on muuten Mendelssohnin viulukonsertto, jossa juuri Jackiw solistina. Kannattaa katsoa. Sitä ladattu noin 30 miljoonaa kertaa ja se ohittanut aiemman ykkösen, joka U2. Sen vielä sanon, että olen eri mieltä Aamulehden kriitikko Harri Hautalan kanssa Jackiwin soiton sielusta. Minusta hänen musiikissaan paloi tunne ja parhaimmillaan soittonsa oli sielukasta ja hyvin syvällistä, ei pelkkää virtuoosikikkailua.
Mukava oli törmätä Tampere-talossa myös tuttuihin. Heti jo eka kerroksessa ennen konserttia. Mukava sattuma tavata myös Nokian johtoon siirtynyt Tapani Mattila väliajalla.
Jonaksen hersyvä persoona ja asiantuntevuus musiikissa antoivat hyvän lisän konsertti-illalle. Kuten myös vieressäni viekoittevasti tuoksunut Dolce Gabbana. Tuoksu, johon aikanaan rakastuin ja ja mikä kaikin tavoin vie pitkältäkin mieheltä jalat alta. Yhä edelleen, yhä uudelleen.
Toki ei kyse pelkästä tuoksusta, vaan siitä, kenen tuoksusta kyse.
Tänään on tehty pihahommia. Miten mukavaa viiden vuoden paussin jälkeen päästä puutarhatöihin. Ja kyllä sitä työtä tässä kotopihassa piisaakin. Anja välillä kyselee, milloin nuo naapurin lehmät tulevat laitumelle, kun jo niin laidun viheriöi. Eiköhän nuo kohta tuohon kemälle kirmase.
Pitää lähteä iskemään pari pionia maahan ennenkuin alkaa radiosta Sävel on vapaa -puhelintoivekonsertti. Eka kerran aiheena musikaali- ja operettimusiikki. Kivaa!
SU 29.5.
Maestro on hyvä formaatti. Seurasimme koko sarjan. Ja kuten kerroin, sen innoittamina kävimme jo Tampere-talossa konsertissakin. Anja niin halusi nähdä Linnun livenä.
Sarjan tämäniltainen finaali oli riemastuttava kuin uudenvuoden konsertti tai musiikillinen vappumatinea. Mielestäni hyvä tapa popularisoida konserttimusiikkia.
Oli mielenkiintoista kuulla kaksi tulkintaa Beethovenin Kohtalon sinfonian 1. osasta. Juuri saman teoksen Hannu Lintu johti vähän aikaa sitten täällä Tampereella.
Tommi Hakala veti Escamillon aaria. En toki häntä tunne, mutta ihailen laulajana ja Hakalahan oli Rodrigona Don Carloksessa Tampereen Oopperassa pari vuotta sitten.
Kapellimestareiden vuorottelu Strauss ja Offenbach-numeroissa oli mukava idea. Ihailin Anne-Mari Helsingin tarkkaa ja napakkaa tyyliä. Tuli nöyrä ja nostalginen olo muistella Hallin Jannen aikoja. Anne-Mari oli kapellimestarina. Oli fantastista saada olla mukana ja se tuen ja positiivisuuden määrä, mikä hänestä säteili. Jäi todella hyvät muistot.
Offenbach-numero oli sitten viimeinen, mitä radio-orkesteri Finlandia-talossa soitti. Sama numero kuuluu myös Jyväs-Hanurien ohjelmistoon ja Ekmanin Matin loistavana sovituksena, kuten muuten Escamillon aariakin.Tuntui hauskalta finaalia kahtoessa, että niin monenlaisia yhtymäkohtia tuli ohjelman eri osasista omaan elämään.
Eilen olimme ruokarasteilla Kauppahallissa. Hyvä idea, minkä päätteeksi poikkesimme hetkeksi Wistubiin. Tuttuja tulvi niin Kauppahallissa kuin vielä Wistubissakin. Tampere on sopivan kokoinen kaupunki. Ei liian iso, mutta on tilaa tulla, olla ja mennä.
Naapurin lehmät ovat laitumella! Eilen bongasimme eka kerran. Jippii!
Tullut taas herkuteltua, mutta ei mitenkään härskisti. Perjantaina söin pojan kanssa uusia perunoita ja silliä, salaattia ja mozzarellaa, tomaattia ja tuoretta basilikaa. Jälkkäriksi itse tehtyä ja lahjaksi saatua omenahilloa kuumennetun leipäjuuston päällä kahvin kera. Että myö tykkäsimme.
Tänään Anja teki nätin ja maukkaan salaatin. Ja uusia perunoita ja silliä. Ja että oli hyvää.
Päivä mennyt sen verran hyvin putkeen, että tällä energiavarannolla on mukava lähteä aamulla töihin...
<< Takaisin arkistoon
|
|
