| |
MA 13.5.
Me hienossa keski-iän tilanteessa olevat voimme ja saamme jo muistella niitä h-hetkiä. Elämämme upeita kokemuksia, jotka täydentävät vinhalla vauhdilla täyttyvää muistojen kultanauhaa. Samalla me punomme uusia juonia. Suunnittelemme kaikkea uutta, kaikkea kivaa....sitä, mikä on jäänyt tekemättä, on vielä kokematta. Mullakin on haaveeni ja unelmani.
Mikä? Mitkä? Mitä? Missä? En kerro. Sen voin kertoa, ettei se ole ainakaan benji-hyppy.
Mutta elämän suola on arki. Niinkuin tämä maanantai. Tämä viikonlopun jälkeinen päivähän on jo aamusta semmoinen, että JES...NYT SE ALKAA...JES..JIPPII.
Meidän perheessä maanantai on usein se päivä viikosta, että jaksamme vielä töitten jälkeen kaupungilla käydä. Muina viikonpäivinä emme enää jaksakaan käydä.
Ja yleensä maanantaisin käymme sitten myös Metso-kirjastossa. Luoja pitkään Suomea siunatkoon jo yksin sen vuoksi, että täällä on toimiva ja kehittyvä kirjastolaitos. Eikä me niin kulturelleja olla...usein käymme Metso-kirjastossa vain kahvilan puolella. Mutta rauhallinen, kiva ilmapiiri.
Niinpä työtahoiltamme tulimme tänään tänne keskustaan. Mä tosin treffasin Sami-vävyn tuolla Hatanpään alueella autoasioiden tiimoilta ja jatkoin pyörällä kohti Hämeenpuistoa, jossa oli eurooppalainen ruokatori. Toisen kerta? Kolmannen? Vai ties kuinka monennen lie?
Italialaiskojusta ostimme Anjan kanssa Pecorinoa ja ilmakuivattua kinkkua. Ja Anja haki kaupasta mahdollisimman suolatonta leipää. Ja illalla - maanantain kunniaksi, kevään vuoksi - herkuttelimme. Että oli hyvää laatutavaraa. Tahtois joskus toistekin.
KE 15.5.
Viimeksi olen päässyt osallistumaan peruskoulun ysien juhlalounaalle viime vuosituhannen puolella. Silloin paikkana oli Seppolan koulu/Jämsä. Rehtorina oli Sirkka-Liisa Alanko.
Nyt pitkästä, pitkästä aikaa olin luokanvalvojan roolissa vastaavassa tilanteessa ja ihan tuli tutut muistot ja kokemukset mieleen. Paikkana tänään Norssi/Tre.
Mukava sattuma, että kunniavieras ja juhlapuhuja sattui olemaan vanha auskukaveri, jonka kanssa samassa talossa suoritimme opetusharjoittelua pari vuotta sitten. Nyt törmäsimme samojen seinien sisällä mutta eri rooleissa kuin sillon auskuvuotena.
Ja päivät pitenee, kun suvivirsi lähenee. Ensi viikolla onkin kokeiden, korjausrumban ja opetuksen ohessa kaksi kertaa kokous Jämsässä, kerran J:kylässä, neljä opintoretkeä 8. -luokkalaisten uskontoryhmien kanssa paikallisiin seurakuntiin mm. ortodoksikirkko, katolinen srk, Viinikan kirkko ja kaksi opintokäyntiä ysien kanssa käräjiä seuraamassa. Menee päivät suhatessa kirkkoja ja käräjiä ja illat kokeita korjatessa. Ja puutarha jää hoitamatta. Ja koti.
Mutta kun Suvivirsi on kajahtanut ja gaudeamuksesta enää kaiku kuuluu, niin sitten....
PE 17.5.
Opettajainkoulutus juhlii Jyväskylässä 150-vuotista olemassaoloaan. Tampereella opettajaksi valmistuvien harjoittelukoulu Norssi 50-vuotista taipalettaan viime syksynä. Kyseessä on merkittäviä merkkipaaluja suomalaisessa sivistyshistoriassa.
Opettajan työ on vaativa työ, jota ei voi koskaan kone korvata. Se on työ, jossa töitä tehdään koko persoonalla. Sielu ja sydän on pidettävä hommassa mukana. Ala on saatava entistä houkuttelevammaksi, jotta tulevaisuuden lapset ja nuoret saavat motivoituneita, päteviä opettajia.
LA 17.5.
En mä euroviisuja seuraa, mutta sen verran tahtomattani olen nähnyt, että pääsenpähän valittamaan. Kyllä nuo naisten keskiset suudelmat ovat ihan samalainen tarkoitushakuinen shokkikeno kuin romanialainen miesfalsetti Dracula-tyylisesti puettuna. Haetaan jotain uutta ja ihmeellistä, jotain semmoista yleisöä kosiskelevaa, että tulisi pisteitä. Lordi päästi meidän kansakunnallisesta häpeästä, mutta voitto perusti paljon uuteen shokkityyliin, jota ei aiemmin euroviisuissa oltu nähty. Ja heavylla on nyt kova menekki ja kysyntä. Perinteinen discohumppa on kai vähän out. Jos mä nyt mitään ymmärrän.
Ymmärrän, että perinteisissä kulttuureissa nämä erilaiset shokkiviritelmät herättävät paheksuntaa ja kritiikkiä. Mutta kritisoivilla mailla on varmasti myös itsellään semmoisia kansallisia omantunnon kysymyksiä, että ennenkuin heti syytetään toista, niin olisi varmasti katsottava kansakunnan omaan peiliin, mitä kaikkea sieltä löytyy aina kansan tapakulttuurista ja moraalista historiassa olleisiin tapahtumiin asti.
SU 19.5.
Mänttäläisillä menee hyvin. Jollain ilveellä, Mänttä onnistuu ylittämään tämän tästä valtakunnallisen uutiskynnyksen. Nyt Serlachius on monen median kautta noussut jälleen esille ja keväällä Serlachius niitti mainetta Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Tuntuu, että "metsäperkele" on nyt jokaisen huulilla.
Kohta on Mäntän musiikkiviikot. Jälleen Mänttä nousee kulttuurin ykkösuutisiin ja mm. YLE on radioinut suorana lähetyksenä konsertteja Mäntästä.
Miksi Jämsä ei onnistu samaan? Jämsästä tulee yleensä negatiivisia uutisia. Onneksi nyt sentään on positiivista kylpylähankeuutista valtakunnakin viestimissä eikä vain ikäviä uutisia huumehörhönuorista, kaavariidoista, käräjistä, sappileikkauksista,henkilöstön lomautuksista ja muuttotappiosta.
Hallin Janne toi nostetta pari vuotta sitten koko seudulle. Waldenilla ja muilla Jämsän hiistorian merkkihenkilöillä voisi pyrkiä samaan suuntaan kuin Mänttä-Vilppula on onnistuneesti tehnyt.
Mänttä sai jopa terveysasiansa kuntoon viime hetkillä, vaikka valtuusto pisti yllättäen hyvin valmistellun yhteistyökuvion nurinniskoin kerta rysäyksellä. Olisin toivonut, että esim. kansanedustaja Pirttilahti olisi kolmen kunnan valtuustoseminaarin puheenjohtajana viime marraskuussa nostanut terävästi esiin mahdollisuuden, että hanke voi mennä yhtä hyvin nurin kuin läpi.. Eihän tuommoista hanketta saa lähteä edes viemään valmisteluun, jos lopputulos on niin epävarma, että koko hanke kaatuu. Harmittaa monen semmoisen puolesta, joka käytti paljon aikaa asian valmisteluun ja koko hanke kaatui ikävän yllättävällä tavalla. Noh, se oli demokraattinen päätös ja Mänttä-Vilppulan oma tahto.
Mänttäläisiä paremmin menee oikeastaan vain ruotsalaisilla, jotka saivat tuurilla nöyryyttää Suomea Globenissa ja isännöidä/emännöidä jälleen euroviisuja vielä saman päivän iltana. Ja nauttia kohta jälleen kuninkaallisista häistä.
Ruotsalaisilla on aina hauskaa ja tuntuu, että heille elämä on jättebra, jätteroligt, jättefint och solen skiner alltid....
Kyllähän Suomella maalintekopaikkoja olisi ollut, mutta kun ei vain mennyt maaliin. Siinäpä pulma.
Tänään liputan Sveitsin puolesta. Olen valmis jodlaamaan koko illan, kunhan Sveitsi voittaa. Riemuni olisi yhtä rajaton kuin Ahlmaninopiston lehmillä eilen, kun pääsivät pitkän talven jälkeen laitumelle....
TI 21.5.
Täällä isossa kaupungissa kaikki on suurta. Täällä on jopa katolinen kirkko. Olimme kasiluokan uskonnon ryhmän kanssa eilen. Oli mielenkiintoinen opintoretki. Sisar Theresa piti hyvän esittelyn ja oppilaat tykkäsivät.
Tänään olimme ysien kanssa käräjiä seuraamassa. Voi, miten on isot systeemit täällä. Monta salia ja oikein kahvilakin vielä Oikeustalon eteisaulan jatkeena.
Päivä paistoi ja alkukesän neitseellinen vihreys on nyt kauneimmilaan. Lempikukkani tuomi kukkii. Sen takia saisi vähän viiletä, että saisi nauttia tuomien kauneudesta ja huumaavasta tuoksusta mahdollisimman pitkään.
KE 22.5.
Väsyttää. Siksi sanonkin aamulla Anjalle vain -"-menta". Jätän sen eka tavun pois. Voi olla, että ensi viikolla kuuluu enää "-ta". Sitten loman myötä jaksaa jo kokonaan "huomenta".
KE 22.5.
Wagnerin syntymäpäivä. Kuuntelen radiosta Ranskassa tammikuun alussa äänitettyä konserttia. Muistelen samalla, mitä kosketuksia minulla on ollut Wagnerin musiikkiin. Se taisi alkaa Lentävästä hollantilaisesta, jonka näin Savonlinnan oopperajuhlilla. Se onkin mielestäni paras tapa aloittaa tutustuminen Wagnerin musiikkiin, sillä Ring-sarjan filosofismytologinen aines ei aukea tuosta noin vaan, mutta Lentävän hollantilaisen vähän veristisen tyyppinen romanttinen dramaattisuus uppoaa tottumattomaan - mitä minäkin Wagnerin suhteen vieläkin olen - paremmin.
Merkittäviä Wagner-muistoja on ilman muuta se, kun näin Hildegard Behrensin Sentana. Samoin, kun katselin televisiosta oopperajuhlagaalaa, jossa Janis Martin lauloi Isolden Lemmenkuolon. Hollantilaisista on jäänyt mieleeni mm. Franz Grundheber Savonlinnasta ja toki Matti Salmisen Daland. Ehdinpä vielä nähdä Anita Välkin lavalla Marynä.
Kauneimpia Wolframin iltatähtiä on mielestäni Håkan Hagegordin tulkinta. Samoin mahtavimpia sopraanomuistoja on joku vanha Kirsten Flaagstadtin levytys, minkä joskus radiosta kuulin, mutta yhtä lailla Anita Välkin ja Birgit Nilssonin tulkinnat sattuvat sieluuni.Eikä hullumpi tänään radiostakin tullut Tommi Hakalan tulkitsema Wolframin laulu, jossa muuten Tampere Filharmonia niin komiasti soittaa Eri Klasin johdolla.
Hyviä suomalaisia Wagner-ääniä ovat kotimaassaan melko tuntemattomat, mutta uransa ulkomailla luoneet sopraano Irja Auroora ja tenori Pentti Perksalo.Äänilevyltä olen kumpaakin kuunnellut ja ihaillut.
- Ne Raimot niin kauniisti laulaaa, sanoi eräs virolaissopraano Savonlinnan oopperajuhlakuorosta, kun Tannhäuser tuli ensi-iltaan oopperajuhlille. Raimo Laukka oli Wolfram ja lauloi tosi hyvin, samoin Raimo Sirkiä nimiroolissa. Haastattelin Sirkiää Keskisuomalaiseen ja hän sanoi, ettei maailmassa ole kuin muutamia tenoreita kerrallaan, jotka pystyvät Tannhäuserin nimiroolin kunnolla vetämään.
Olin vielä reipas ja nuori. Lähdin vartavasten autolla Jämsästä Savonlinnaan ja seisten muurin vierellä katsoin koko nelituntisen Tannhäuserin läpi ja puoliltaöin lähdin ajamaan takaisin Jämsään. Ja vain nähdäksenii ja kuullakseni Tannhäuserin. Jäisi nyt nuo yöajelut ajamatta.
Rakas, päiväkirjani, jatkan tätä luettelelointiani. Siegfried Jerusalem on oman aikansa tenoreitten Wagneri-ikoni. Mielestäni samaa kuin Jonas Kauffman nyt.
Venus-vuori kohtaus Tannhäuserista on lemppareitani, Valkyyrioitten ratsastus, Lohengrinin hääteema, Mestarilaulajien alkusoitto, Tristanin ja Isolden alkusoitto....Wagnerin hienolla musiikilla on meille paljon annettavaa.
Oli harmi, kun jouduin jättämään kuorohomman Tampereen Oopperan taannoisessa Tannhäuserissa kesken. Aika ei riittänyt enkä jaksanut niitä pitkiä iltaharjoituksia töitten jälkeen. Harmitti, sillä siinä oli kuorolaiselle paljon mukavaa laulettavaa.
Noh, jatkan nyt kuuntelua ja otan samalla koenipun kouraani. Ja haaveilen, jos joskus vielä pääsisi Bayreuthiin.
PE 31.5.
Huomenna on monelle koululaiselle ja opiskelijalle, monelle vanhemmalle, monelle opettajalle hieno, upea, tärkeä, nostalginen päivä.
Onnitteluni kaikille valmistuneille ja huomenna juhliaan viettäville.
Kokoan voimia huomiselle. Päivä tulee olemaan ihanuudessaan äärimmäisen paljon henkisiä voimia vaativa, mutta siitä selvitään.
<< Takaisin arkistoon
|
|