| |
TO 1.5.
Oli kiva päivä. Ja tosiaan - Manta toi kevään. Ulkonakin tuntui lämpimältä, kun vähän pelasimme mailapeliä. Kaupungilla yhtä huisketta. Mutta mukava oli poikeata Ojakadun vohvelikahvilassa. Mantakin tykkäsi.
Muuten olen sitä mieltä, mitä Björn Walhroos juuri viime lauantaina sanoi, kun siteerasi jotakuta, jota en enää muista:
- Sosiaalidemokratia on tehnyt itsensä tarpeettomaksi.
En vähättele muitten aatteita, painvastoin - kunnoitan. Mutta olen sitä mieltä, että sosiaalidemokratialla oli tilauksensa siinä Suomessa, joka rakentui agraari-Suomesta raskaan teollisuuden Suomeksi ja pikkuhilijaa sitten tietoyhteiskunnaksi.
Hyvinvointimme on saatu nyt sille tasolle, että seuraava käänne on pahoinvointi, jollei yhteiskunnan rakenteita muuteta taloudellisesti ja ekologisesti kestävään suuntaan. Painopiste ei voi olla enää sosiaalietuuksissa. Jotta ne voidaan jollain tasolla turvata, on painopisteen oltava yrittämisessä. Jokaisen meistä on yritettävä parhaansa - niin palkansaajan, keskiluokkaisen kuin yrittäjänkin. Samoin suurituloisen. Vanha sloganini "kaikki työ on arvokasta" on pätevämpi nyt kuin koskaan.
Hyvinvointi-Suomen julkiset palvelut ovat mielestäni nyt maksimissaan ja mistään palvelusta ei ole helppo luopua. Jotta laaja julkisten palveluiden kirjo voidaan pitää, on Suomen kilpailukyky saatava tasolle, jossa vaihtotase saadaan jälleen ylijäämäiseksi. Suomalaiset ovat sisukkaita ja pystymme siihen, kun annamme periksi perusmelankoliallemme ja heikohkolle itsetunnolle. Skandinaavista iloa ja reippautta lisää asenteisiin, niin se jo kääntää raskaan valtiolaivan keulaa kohti toiveikkaampaa tulevaisuutta.
TO 8.5.
Yksi tämän muuten mukavan työn ikävistä puolista on jatkuva luopumisen tuska. Sukupolvet tulevat ja menevät. Meikäläinen senkuin jököttää kuin tatti ja vanhenee.
Tänään oli mukava ilta opetusharjoittelijoiden kanssa. Fiksut, osaavat nuoret opettajauralle aikovat auskut pyysivät ohjaavat opet ja didaktikot illanviettoon. Oli lämmin tunnelma, eteenpäin katsomisen meininki. Kunnes tajusin, että he tosiaan lähtevät nyt. Niin mukava ollut kanssaan tehdä yhteistyötä. Mutta nyt heidän vuoronsa lähteä. Kuten Saarnaaja saarnaa: "Kaikella, mikä maan päällä on, oma aikansa on."
Kohta sitten lennähtävät ysiluokkalaiset ja abit. Kyllä se aina herättää haikeutta. Mutta mukava on aina törmätä entisiin oppilaisiin kuten nytkin tein kahdessa eri kaupassa. On hauska, kun vielä muistavat tai ylipäätään tuntevat. Sen tapaamisen lämminhenkisen pienen hetken koen, että minulla sittenkin ollut oma tehtäväni täällä.
PE 9.5.
Hyvää Eurooppa-päivää!
Toki yhteiskunnallisena ihmisenä minua kiinnostaa myös demareitten puoluekokous. Aivan on puolueväen oma valintta, kenestä tekevät puheenjohtajan. Kunhan eivät valitse Antti Rinnetta.
Urpilainen on ollut vaikean ajan vaativassa ministeripestissä ja osoittanut kyllä kykyä sekä pätevyyden että yhteistyökyvyn suhteen. Ajattelematta omaa henkilökohtaista tai puolueen etua Urpilainen on vienyt tiukasti vakaussopimuksen ja rakennemuutoksen hengessä asioita eteenpäin. Kaihtamatta myöskään kipeitä päätöksiä.
Vaikka vähän nyt Rinteellä provosoin, varmasti ihan ok....ei siinä mitään. Mutta demariperheen ulkopuolisena ajattelen herkästi, että onko sittenkään nyt oikein hetki vaihtaa puheenjohtjaaa. Ymmärään kannatuslukutuskan ja lähestyvät ek-vaalit, mutta kansankunnan ja kansantalouden etu olisi saada hallituskausi siististi loppuun.
LA 17.5.
Kyllä tuo keli nykyään muuttuu äkisti. Kun aamulla vielä takkia tarvihti, niin nyt jo sorteissakin kuuma.
Tämä on ollut hyvä päivä niin lehmille kuin minullekin. Sitä riemua rajatonta, kun Ahlmanin lehmien laitumellelasku koitti tänään aamupäivällä. Tulin ihan itsekin iloiseksi nähdessäni lehmien hillityn hurjan riemun.
TI 20.5.
Oli ilo isälle saattaa tyttärensä vaaliuurnalle. Liisa pääsi nyt äänestämään eka kerran. Kävimme Anjan ja Liiisan kanssa äänestämässä Kalevan Prismassa. En ole ikinä jättänyt äänestämättä enkä jätä. Kun se oikeus kerran suomalaiselle saatiin yli sata vuotta sitten, että on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, niin sitä oikeutta on ilo saada käyttää. Ja EU-vaalit ovat joka kerta yhä tärkemmät. Mitä yhtenäisempi Eurooppa meillä on, sen parempi.
KE 21.5.
Olin kaksi päivää yliopistolla töissä valitsemassa ja pisteyttämässä aineenopettajaksi haluavia. Eilen oli yhteiskunnalliset aineet ja hyviä hakijoita riitti aamu kahdeksasta liki kuuteen. Oli pitkä ja raskas - mutta mielenkiintoinen päivä.
Tänään valitiin ns .1 + -hakijoita eli ideana, etteivät ole sen oman aineen opet vaan meidät sotkettu. Olin ruotsin open ja englannin didaktikon kanssa haasattelemassa äikän opetattajakoulutukseen haluavia. Jälleen mielenkiintoinen päivä.
Ja tuttuja alkoi jo näkyä yliopistolla siihen tahtiin, että pikkuhilijaa alkaa kotiutua näihin työkuvioihin. Eihän Jämsää mikään voita - se on selviö - mutta muuallakin on elämää.
PE 23.5.
Menin syömään voileipää sohvalle Anjan viereen. Hän kahteli jotain elokuvaa. Olin nähnyt sen joskus lentokoneessa, kun olin Mikon kanssa reissussa, mutten ollut kuullut siitä mitään, kunen raaskinut ostaa kuulokkeita.
Meryl Streep lauloi jotakin Abban kappaletta. Ei se kummoselta kuulostanut. Minä sanoin Anjalle, että eikai tämä nyt semmoinen elokuva ole, missä männään johonkin etelän rannalle riijaamaan ja sitten kohelletaan niin ja näin. Sanoin, etten minä semmoisia halua kahtella. Anja sanoi, etten ymmärrä mistään mitään.
Sitten se Meryl Streep juoksi (muka juoksi...varmaan sillä oli sijainen) semmosta jumalattoman jyrkkää polkua johonkin ylös. Mua huimasi jo kotosohvalla. Aattelin, että minkä ihmeen takia täytyy yksistä häistä tehdä niin mahottoman hankalat, että porukan pitää kivuta johonkin taivaisiin. Onhan sinne mänössä varmaan vanhojakin ihmisiä ja kuumahan Kreikassa on. Pökertyvät vielä tuossa seinäkiipeilyhommassa.
James Bond jäi haikailemaan sinne alas. Ainakin se mies on joskus näytellyt Bondia. Sanoin Anjalle, että onko tuo nyt sen mies. Anja sanoi, että se on sen Streepin "tyttären", joka siinä elokuvassa naimisiin menee, yksi isäkandidaatti.
- Täh, isäkandidaatti...?
Anja sanoi, että siinä elokuvassa se Streepin esittämän nainen oli nuorena ollut siellä jossain Kreikan saaressa ja riijannut kolomea miestä eikä vieläkään ollut tietoa, kuka niistä kolomesta on sen naimisiin menevän tytön isä.
Minä olin ihan kauhuissani siitä moraalittomuudesta ja sanoin, etteikö sitä nyt voi millään DNA-testillä selevittää, kuka niistä se isä on....
Sitten tulikin sohvalta lähtö. Minä kun en ymmärrä mistään mitään.
En ainakaan kuulemma romanttisesta elokuvasta.
LA 23.5.
Tänään pesin painepesurilla takapihan laatat ja kokosin uuden terassipöydän. Kyllä lähti töhnää, kun päästelin oikein paineella laattojen välin sammaletkin. Olin kuin Myllylä suojouksun jäliltä - niin täynnä rapaa ja roisketta. Jopa pitkävartiset kumisaappaani olivat puoleenväliiin liejua täynnä.
Mutta nyt kelepaa istuskella ja korjata kokeita. Kuuntelin tässä samalla Launtain toivottuja iki-ihana Annikki Tähti lauloi juuri "Tuoksuvat tuomien, valkoiset kukkaset...."
Ja tuossa piha-aidan takana Ahlmanin puolella kukkii tuoksu, joka huumaa tuoksullaan. Se paha puoli tässä muutoin ihanan lämpimässä säässä, että tuomen kukinto menee liian äkkiä.
LA 31.5.
Niin koitti jälleen Gaudeamus ja niin raikui jälleen lähes kiellettyjen laulujen listalle joutunut Suvivirsi - lauluista kenties se kaikkein kaunein.
Meillä oli töissä uutta se, että lukion yo-juhla pidettiin nyt ensimmäistä kertaa yliopiston juhlasalissa.Sieltä sitten muutamiin mukaviin juhliin ja ilta meni kotitöissä niin pihalla kuin sisälläkin ja loppuillasta pakkasin ja pari tuntia ehkä ehdin nukkua ennen huomista, kun kello soittaa ennen neljää...
<< Takaisin arkistoon
|
|
